Lehtiartikkeleita

Jarmo Tammenmaa: Talvisota


Suomalaiset sotavankileirien saaristossa

Tammenmaan talvisota 

Sotamies Jarl(Jalle) Tammenmaa määrätään lokakuussa Juntusrannan rajaosastoon. Sen tehtävänä on rajan vartiointi Suomussalmen pohjoiskaistalla. Osastoa vahvuus on 44 miestä ja sitä johtaa vänrikki Martti Elo. Hän lähettää torstaiaamuna 30.marraskuuta Gunnar Seppäsen, Heino Mannisen( Lintumutkan Heino) ja Tammenmaan Karttimoon tarkastamaan rajan tilannetta. Matti Härkönen lähtee mukaan ja jää Itäpuron vartiopaikalle. Tammenmaa on käynyt rajalla edellisenä päivänä rajamies Laurosen kanssa. He ovat nähneet rajan pinnassa runsaasti neuvostosotilaita, mutta tietoja vähätellään kirkonkylän esikunnassa. Partio etenee kohti Lehtovaaraa ja joutuu Lehtopurolla tulitaisteluun Juntusrantaan hyökkäävän neuvostojoukon kanssa. Partio perääntyy vihollisen seassa Juntusrannan koululle kertomaan vihollisen rajan ylityksestä. Elon miehet ovat lähteneet. Koulu on tulessa. Seppänen on raivoissaan. Perhe on jäänyt venäläisten käsiin Lehtovaarassa. Seppänen ampuu koulunrantaan ehtineen suurikokoisen neuvostosotilaan. Syntyy yleinen hämminki. Sen turvin Seppänen ja Manninen livahtavat metsän suojaan. Tammenmaa huomaa sen liian myöhään. Perääntymistietä ei ole mihinkään suuntaan Vihollisia on nyt joka puolella. Joku suoja on löydettävä ja nopeasti. Koulun- niemellä on tehty tukkeja syksyllä ja lähellä on petäjänlatvus. Tammenmaa syöksyy sen alle. Aikomus on poistua pimeän tullen. 

Tilanne kehittyy huonoon suuntaan. Vihollinen asettaa useita vartiomiehiä koulunniemeen, yhden aivan latvuksen viereen. Sen alta on mahdoton lähteä huomaamatta. Marraskuun viimeinen kuluu latvuksen alla - liikkumatta, samoin seuraava yö ja päivä. Latvuksen päälle sataa yöllä lunta. Näkösuoja paranee. Vartiomiehet pysyvät sitkeästi paikoillaan. Tammenmaa tunkee nenäliinan suuhunsa. Se vaimentaa hampaiden kalinaa. Seuraavana yönä on lähdettävä, muutoin on edessä valkoinen kuolema. Yö koittaa, kuu menee pilven harson taakse. Tammenmaa lähtee ryömimään latvuksen alta ja yrittää pistää juoksuksi. Vartiomies seisoo muutaman askeleen päässä ja havaitsee tilanteen. Kuuluu venäjänkielinen pysähtymiskomento. Tammenmaa yrittää vastaa venäjäksi. Vastaus ei kuitenkaan vakuuta. Vartiomies ampuu. Ensimmäinen luoti menee ohi, toinen lävistää asetakin sivutaskun. Laukaus hälyttää muut vartiomiehet. Venäläispistimet piirittävät kylmän kohmettaman suomalaisen. Tammenmaa on sotavanki. On aamuyö, toinen joulukuuta. 

Sotavanki viedään Perttulan pirttiin kuulusteltavaksi ja aamulla Gunnar Seppäsen taloon Lehtovaaraan. Sitä isännöi nyt neuvostoesikunta. Perhe on ahdettu pieneen soppeen. Vangin kanssa ei sallita keskustelua. Tammenmaa saa kuitenkin kerrottua Seppäsen Hilma-vaimolle, että Gunnar oli elossa viime näkemällä. 

Sotavangin taival kulkee Lonkan kylään, Kursman kasarmille ja Vuoniseen. Siellä jatkuu taukoamaton kuulustelu. Suojeluskuntalaiselta tivataan Suomussalmen yleistilanteesta. Siitä vangilla ei ole mitään tietoa, mutta sitä eivät kuulustelijat usko. Epämääräinen kenttäoikeus kokoontuu ja tuomitsee sotavangin ammuttavaksi (Tammenjama, teidät amjutan, tulkataan tuomiota). Tuomittu asetetaan teloitusryhmän eteen. Tulikomentoa ei kuitenkaan anneta. Kuorma-auton lavalla jatketaan Uhtualle. Sinne tuodaan myös Lehtovaaran vanha isäntä ja Jaakko Moilanen, joka hiihtää pahaa aavistamatta vihollisen syliin savotalta palatessaan. Hän ei tiedä mitään sodan syttymisestä. 

Uhtualla Tammenmaan tilanne käy entistä tukalammaksi. Yliloikkari kertoo kuulustelijoille sotavangin taustan. Vihollisella tuntuu olevan hyvät tiedot juntusrantalaisista, muun muassa runsaasti valokuvia. Venäläiset löytävät Juntusrannan postista( perheen asunto) kartan ja luulevat sen kuvaavan kylää ympäröivää miinakenttää. Kyseessä on tavallinen metsätilakartta, johon on piirretty tilan rajoja ja ojalinjoja. Sen on laatinut Juntusrannan entinen opettaja Sorsakoski. Sitä kuulustelijat eivät kuitenkaan usko. Painostusta jatketaan herkeämättä. Vankia valvotetaan ja kuulustellaan. Sitten Tammenmaa viedään jälleen ammuttavaksi. Vanki menettää malttinsa, enää ei ole mitään menetettävää. Raivostunut sotavanki lyö neuvostoupseeria täydellä voimalla. Mies lentää selälleen. Seuraukset ovat ankarat. Tammenmaan pää muotoillaan kiväärin perällä ja nyrkein perusteellisesti. Peukalo väännettään sijoiltaan. Tammenmaa sidotaan köysiin käsistä ja jaloista. Hän viruu sidottuna kylmän ja ahtaan kopin lattialla päiväkausia. Vartiomies laukoo asettaan vangin päähän. Vankikoppiin heitetään sangollinen ihmisen ulosteita. Sekään ei riitä. Miestä riiputetaan ranteista tajuttomuuteen saakka. Lääkäri panee mustuneen peukalon paikoilleen muutaman päivän kuluttua. Teloitustilanteita on vielä myöhemminkin. Ranteiden riiputusurat näkyvät vielä seuraavana kesänä. Metsätiluskartan sisältö jää kuulustelijoille arvoitukseksi. Asialla vainotaan Tammenmaata sotavankeusajan loppuun saakka. 

Jouluaattona jatketaan kuorma-auton lavalla Vienan Kemiin. Sinne saavutaan jouluaamuna. Illalla jatketaan junalla Petroskoihin. Laivasataman lähellä sijaitsee hätäisesti kyhätty vankileiri. Vankeja pidetään siellä kuukauden päivät. Tammikuun lopulla vangit lastataan tavarajunaan. Lähes kahdeksi viikoksi venähtänyt junamatka alkaa. Juna seisoo jonkin risteysaseman sivuraiteella kolme päivää. Sotilasjunien jatkuva virta vyöryy länteen. Puna-armeija valmistautuu suurhyökkäykseen Kannaksella. Samalla risteysasemalla tapahtuu erikoinen näytelmä. Rintamalle meneviä joukkoja marssitetaan suomalaisvankien ohi. Neuvostosotilaille näytetään millaisia miehiä vastaan he ovat menossa taistelemaan 

Viimein juna saapuu Krasnajavitsin kaupunkiin Moskovan pohjoispuolelle. Matkustajat viedään vankileiriin. Se on vanha luostari, joka on menettänyt asemansa vallankumouksen pyörteissä. Paikka on omistettu alun perin Pyhälle Kornilovtsille. Syksyllä siitä on tehty vankileiri. Puolalaiset sotavangit ovat olleet leirillä ennen suomalaisia. Luostariin kootaan suuri määrä talvisodan sotavankeja. Sodan kulusta on hataraa tietoa. Sitä tulee uusien vankien myötä. Suomea ei ole lyöty. Olosuhteet ovat ankeat. Lunta lapioidaan huonoissa varusteissa , purevassa viimassa ja pakkasessa. 

Talvisota päättyy maaliskuussa. Sotavankien kotimatka alkaa huhtikuun puolenvälin jälkeen. Neuvostoupseeri evästää Suomeen palaavia. Hän kehuu puna-armeijan tykistön voimaa ja uhkaa, että vuoden kuluttua tullaan uudelleen. Tammenmaata ja muita suojeluskuntalaisia pidätellään leirillä muita pitempään ja uhataan viedä Siperiaan. Viimein heidätkin marssitetaan liejuisia katuja pitkin Krasnajavitsin asemalle. Asukkaat puivat nyrkkiä reitin varrella. Sotavangit lastataan tavarajunaan ja 

seuraavana aamuna saavutaan Leningradiin. Vangit siirretään matkustajavaunuihin. Viipurissa on kuuden tunnin selittämätön pysähdys. Lopulta saavutaan Vaalimaalle. Siellä suoritetaan vankien vaihto 20. huhtikuuta 1940. 

Vaalimaalta jatketaan Helsinkiin ja edelleen Viikkiin, kaupungin kupeeseen. Entiset sotavangit määrätään karanteeniin ja jokainen kuulustellaan. Tammenmaa saa puhtaat paperit ja pääsee siviiliin. Suomessa on kesä. 

Tammenmaa palaa Juntusrantaan elokuun lopulla ja ryhtyy koulun pitoon Päätalon  pirtissä. Vaimo ja kaksi pikkutytärtä saapuvat myöhemmin. Konstaapeli Mäen leski luovuttaa talonsa perheen käyttöön. Puna-armeija on tyhjentänyt edellisen asunnon. Se on nyt rajavartioston käytössä. Talvisota on vihdoin ohi. 

Epilogi 

Tammenmaa kirjoittaa sotavankikokemuksensa verekseltään muistiin karanteeniaikana. Kaisa-vaimo polttaa vaaralliseksi käyneen käsikirjoituksen syyskuussa 1944. Kiireellä ja vähin tavaroin alkaa toinenkin evakkomatka Juntusrannasta. Olen mukana veljeni Heikin kanssa. Paavo- veli syntyy lokakuussa. Silloin ollaan Paavolassa. Tytöt ovat sotalapsina Ruotsissa, Tammenmaa joukkueen johtajana Karjalan Kannaksella. 

Helsinki, joulukuu 1999 

Jarmo Tammenmaa