Ryssä perkele - sotavankina Suomessa

Kokkolan sotasairaalan konsertit ja luennot


Kokkolan sotasairaalan konserttien ja luentojen ainutlaatuiset julisteet säilyivät sotavankisairaalan lääkärin Nikolai Tshernyhin ja hänen puolisonsa Olga Tshernyhin (elämäkerta venäjäksi tulossa näille sivuille) hallussa.  

Heidän poikansa Juri Tshernyh lähetti vuonna 1994 sotavankiaineistoa keränneelle Nikolai Djakoville osan vuonna 1972 kuolleen äitinsä arkistosta ja tässä lähetyksessä oli mukana 15 nähtävästi vain yhtenä kappaleena tehtyä luento- ja konsertti-ilmoitusta. 

Niistä saa käsityksen sotavankien toisilleen ja sairaalan hoitohenkilökunnalle pitämien konserttien monipuolisuudesta. Tavallisesti konsertit näyttävät olleen kaksiosaisia. Ensimmäinen osa oli kirjallisuuspitoinen: lausuttiin venäläisklassikkojen kuten Pushkinin runoja ja näyteltiin katkelmia näytelmistä. Tshehov oli suosittu. Konsertin jälkimmäinen osa oli musiikkia, yksinlaulua, duettoja, kuorolaulua ja soittoa. Kokkolassa niin kuin suuremmilla leireilläkin alkuaikojen ankeuden jälkeen toimi orkesteri, useimmiten balalaikkaorkesteri. Jollakin leirillä leirinpäällikkö kuljetti sotavankien balalaikkaorkesterin kotiinsa vierailleen esiintymään. Instrumentteja sotavankiorkestereille hankittiin sodan pitkittyessä etupäässä armeijan varoin. Kokkolassa soittopelejä oli hankkimassa Olga Tshernyh, jonka ansiosta potilaiden ja toipilaiden käytössä oli myös moneen sataan kappaleeseen noussut venäjänkielinen kirjasto. 


Käsiohjelma
 

Tapaninpäivänä 1943 pidetty joulukonsertti oli ehkä muita juhlallisempi ja sitä varten tehtiin käsiohjelma - kenties kuitenkin vain yhtenä kappaleena (myös ?) suomeksi. Suomalaisen yleisön huomioonottamisesta kertoo se, että tässä konsertissa ei ollut lainkaan kirjallisuuspohjaista osuutta. Ohjelma koostui 22:sta numerosta. Oli gruusialaista tanssia, laulua luutun ja kitaran säestyksellä ja jopa taitovoimistelua. Suosituin esittäjä oli leningradilainen naispuolinen sotavanki, sairaanhoitaja Anna Grigorjeva, joka sairaalassa tunnettiin lempinimellä "Anna laulaa". 


Sotavangit Gerasimova ja Grigorjeva
 

Kokkolassa konserttien järjestäjänä oli pitkään vuonna 1899 syntynyt - siis jo ikämies muihin verrattuna - Aleksandr Gruntov. Siperian Krasnojarskista seitsemänvuotiaana Petroskoihin adoptoitu Gruntov kirjoitti Kokkolassa runsaasti runoja, jotka nekin jäivät Tshernyhien haltuun ja palautuivat Neuvostoliiton hajottua Djakovin kautta 1984 kuolleen Gruntovin pojalle Petroskoihin. 

Juri Tshernyh lähetti Helsingistä Moskovaan vuonna 1994 Gruntovin sotavankeudessa tekemän kansion runoja, jotka alkavat numerosta 428, mikä kertoo siitä, että alun perin on ollut olemassa ainakin yksi kansio ennen tätä. 

Joidenkin runojen aiheena on sotavankeus. Djakovin mukaan yksi niistä, "Päällikkö" kertoo rappeutuneesta sotavankiupseerista, joka käyttäytyi röyhkeästi sotavankeina olleita rivimiehiä kohtaan. 

Yksi runoista on omistettu Anna Grigorjevalle:


Laulusi ovat nautintoa,
Kuuntelisin niitä loputtomiin…
Säveltesi myötä
Sielu nuortuu ja vahvistuu
Unohdan rypyt ihollani
Kukkivat rakkaus ja kevät

Vuoden 1944 alussa Gruntov alkoi kirjoittaa suurta runoteosta " Josafat Kuntsevitsh". Ennen kotiinlähtöä Kokkolasta lokakuussa 1944 hän sai viimeistelyä vaille valmiiksi 122 nelisäettä eli kaksi lukua. Suunnitelmissa oli viisi lukua. 

Runoteoksen teema oli valkovenäläisten taistelu puolalaisia miehittäjiä vastaan 1600-luvun alussa. Kuntsevitsh oli katolinen arkkipiispa, jonka ortodoksiset kapinoitsijat surmasivat. 

Juuri aktiivisuus Kokkolassa, viihdytystoiminnan järjestäminen ja ystävyys Tshernyhien kanssa lienevät olleet suurimmat syyt siihen, että Gruntov joutui kotimaahansa palattuaan 10 vuodeksi leireille mm. rakentamaan Abakan-Taishet- rautatietä Siperiaan. Sieltä hän palasi vuonna 1955 ihmisrauniona perheensä luo Petroskoihin , jäi pitkän leikkauksen jälkeen henkiin ja omisti elämänsä vytegralaisen runoilijan Nikolai Kljujevin elämän ja tuotannon tutkimiselle. 

Sotasairaalan järjestämien suomenkielen opintojen lisäksi sotavangit pitivät sairaalan johdon luvalla luentoja varsin laajalta alueelta. Säilyneiden luentojulisteiden mukaan sotavankien joukossa on ollut monenlaista erikoisosaajaa. Ainakin kaksi luennoitsijaa on nimestä päätellen ollut venäjänjuutalaisia: Dzhems-Levi ja Heifits. Jälkimmäisen tiedetään olleen leningradilaisen, mutta hänen etsiskelynsä viime vuosikymmenellä eivät tuottaneet tulosta.
Reijo Nikkilä