Sotavankien muistelmia

Erik J. Halmeen muistelmat


Erik J. Halme

  • 1916-1989
  • Sotavankina 1941 - 44 

    Monasti on ollut puhetta muistelmien kirjoittamisesta sotavankeusajoilta. Sitä on erikoisesti pyytänyt vävymies hallintoneuvos Timo Silenti. Jälkipolville täytyisi jotain tietoa jäädä kokemuksistani. Juttu on aina jäänyt - en ole ollut siihen mitenkään innostunut. 

    Sitten 1985 keväällä tuli kutsu kuntotarkastukseen Punkaharjulle. Siellä ylilääkäri lääkintäneuvos Reino Hiltunen kehotti muistelemaan vaiheitani pitkältä vankeusajaltani. 

    Aloittaessani muistelot totesin unohtaneeni melkoisesti aikamääriin liittyvää. Vuosilta 1942 - 43 ajoitus vähän heittää. Tuolloin meitä siirreltiin usein. Tapahtumat ovat selvillä, mutta aikajärjestys on jotenkin pielessä. Noihin aikoihin oli meikäläisen kunto minimissä, joten muistikin taisi kärsiä samalla. Pitkään sotavankeusaikaan sisältyy niin paljon kokemuksia. Nähtiin ja koettiin vilua ja nälkää kurjuutta ja kuolemaa. Kuitenkin suomalaisilla oli tallella huumorintajunsa - sellaisissakin tilanteissa, joissa sitä suorastaan täytyi ihmetellä. Se oli arvokas ominaisuus, jota tuskin muilla tapasimme. 

    Pyysin Oulusta Harlamon Jukalta (nyk.. Halinsaari) apua unohtuneisiin aikamääriin. Hänellä ne olivat paremmin muistossaan. Hankin Neuvostoliiton saksalaisen kartan 1:7000000, josta pystyin melkoisesti paikantamaan alueita joissa Uralilla jouduimme olemaan. 

    Kirjojakin on kirjoitettu sodan aikaisista sotavankien kokemuksista. Pari sellaista on sattunut käteeni mutta en ole tarkemmin viitsinyt niihin tutustu ovat vilkkaan mielikuvituksen ja ehkä jonkun entisen sotavangin juttelemia "huulia", joilla ei ole varsinaista dokumenttiarvoa. 

    Pyrin nyt muisteloissani pelkästään tosiasioihin. Sellaisen lukeminen saattaa tuntua kuivalta, mutta tarkoitukseni on kertoa mitä muistan ja mitä milloinkin on sattunut - eikä mitään muuta.  

    Halmeen kertomus on jaettu linkkien taakse kahteen osioon:
    - 1941-1942
    - 1943-1944