Ilmari Viitala


Ilmari Viitalan kuulustelupöytäkirja

Kopio
Vain virkakäyttöön 

P Ö Y T Ä K I R J A

 

Majuri Virkkusen erillispataljoonan 2. komppanian sotavangin alikersantti Ilmari Viitolan kuulustelusta, joka otettiin vangiksi 4.7.44 Palojärven alueella. 

Palvelu armeijassa 

Olen syntynyt vuonna 1912 talonpoikaisperheeseen Noormarkun kylässä Turun läänissä. Kansallisuus – suomalainen, koulusivistys – 4 luokkaa kansakoulua, puolueeton. Ennen armeijaa toimin räätälinä. 

Palvelu armeijassa 

Armeijaan minut kutsuttiin 6.6.41. Kesäkuussa 42 minut siirrettiin räätälinverstaaseen, joka kuului Petroskoihin sijoitetun V armeijakunnan esikunnan selustahallinnolle, siellä palvelin 15.6.44 saakka.  

15.6.44 majuri Virkkunen alkoi koota Petroskoissa jalkaväen erillispataljoonaa. Pataljoonan miehistö koottiin kaikista Petroskoissa olevista selustan joukko-osastoista. Se oli rajoitetusti kelvollinen kenttäpalvelukseen. Tässä pataljoonassa palvelin vangitsemiseeni saakka. 

Majuri Virkkusen pataljoonan organisaatio 

Erilliseen jalkaväkipataljoonaan kuuluu neljä jalkaväkikomppaniaa, esikuntakomppania, konekiväärikomppania, jolla on aseistuksena neljä raskasta konekivääriä ja panssarintorjuntajoukkue, jolla on aseistuksenaan 12 reaktiokäyttöistä panssarintorjuntakivääriä. En tiedä, mihin pataljoonamme organisatorisesti kuuluu. Komppanian miesvahvuus sen muodostamishetkellä oli 180 miestä. 

3.7.44 pataljoonamme sai tulikasteensa Palojärven alueella. 

Joukko-osaston tehtävät ja aikomukset 

20.6.44 pataljoonamme sai määräyksen marssia täydessä kokoonpanossaan Palalahden suuntaan. 24.-25.6.44 pataljoona saapui Kultshailoon (1070), missä saimme koko miehistölle vallitustyökalut: kirveet, sahat, rautakanget, lapiot ja kävimme välittömästi rakentamaan panssarintorjuntaesteitä, mutta emme saaneet työtä päätökseen, koska pataljoona sai uuden määräyksen perääntyä Palojärven alueelle. Saavuttuamme määräpaikkaan pataljoona ryhtyi 1.7. välittömästi kaivamaan juoksuhautoja, ampumakuoppia ja avoimia konekivääriasemia. 

2.7.44 pataljoona sai uuden käskyn asettua puolustukseen Tuloksa-joen pohjoisrannalle. 

3.7.44 Puna-armeijan osastot siirtyivät hyökkäykseen. Tämän taistelun tuloksia en tiedä, koska jouduin vangiksi. 

Suomalaisten sotilaiden ja upseerien suhtautuminen venäläiseen väestöön ja omaisuuteen Petroskoissa. 

Petroskoin komendanttina oli majuri Kallio. Hän antoi määräyksen, jossa kiellettiin suomalaisia sotilaita ja upseereita yhteydenpidosta venäläisen väestön kanssa. Mutta riippumatta määräyksestä koko venäläinen väestö lapsista vanhuksiin oli vangittu keskitysleirille. Petroskoissa oli kuusi keskitysleiriä venäläistä siviiliväestöä varten.  

Leirissä ? 5, joka sijaitsi vartiokylässä aseman lähellä, oli 12–15-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Joko elo- tai syyskuussa 1943 tässä leirissä ammuttiin joitakin lapsia. Suomalaiset viranomaiset ilmoittivat, että teloitus toimeenpantiin pakoyrityksen yhteydessä. Olosuhteet lapsilla olivat hirveät, heidät pakotettiin väkisin tekemään työtä, kukaan ei hoitanut heidän terveyttään ja heitä ruokittiin poikkeuksellisen huonosti. Leirissä raivosi lavantauti, minkä seurauksena paljon lapsia kuoli. Leirin ? 5 johtajana oli luutnantti Lukkarinen. 

 

Leirissä ? 3, joka sijaitsi suksitehtaan rakennuksessa, oli naisia ja sylivauvoja. Vankien olosuhteet oli tehty poikkeuksellisen raskaiksi. Lasten ja naisten kuolleisuus oli korkea.  

 

Leirissä ? 2, joka sijaitsi ylioppilaskylässä, istui lapsia, naisia ja vanhuksia. Kaikki leirit oli ympäröity piikkilangalla, jonka korkeus oli aina 3 metriin saakka.  

 

Leirin ? 3 alueelle tuotiin asunnoista, joissa oli asunut venäläisiä kaikki huonekalut, jotka pilkottiin ja kaadettiin yhteen kasaan. Tämä tehtiin sen vuoksi, että näytettiin vangeille, kuinka heidän omaisuuttaan kohdellaan. Kaikki arvokkaat tavarat: vaatteet, jalkineet, pianot ja flyygelit lähetettiin Suomeen.  

 

Petroskoin sotilaspoliisin päällikkönä oli luutnantti Kantonen, 30-35-vuotias. Hän kohteli hyvin julmasti venäläistä väestöä. Tunsin hänet henkilökohtaisesti siksi, että ompelin hänelle housut. Kaikki ryöstöt venäläisten asunnoissa ja tavaroiden lähettäminen Suomeen tapahtui luutnantti Kantosen suorasta määräyksestä. Hänen määräyksestään vietiin myös Leninin ja Kirovin patsaat Petroskoista Suomeen.  

 

Kuulustelun suoritti: 

7. armeijan esikunnan tiedusteluosaston tutkimusjaoston päällikkö 

majuri Karsanov 

TIEDUSTELUOSASTON HUOMAUTUS: 

Vangin kertomus vahvistaa, että Suomen armeijan aseistukseen on otettu reaktiokäyttöiset panssarintorjuntakiväärit. 

Kannattaa panna merkille kertomukset venäläisen väestön säilyttämisestä keskitysleireissä Petroskoissa. 

Armeijan esikunnan tiedusteluosaston päällikkö 

eversti /Vasilenko/. 

Todistan alkuperäisen mukaiseksi: 


xxx xxx 

suomennos: Timo Karvonen