Ossian ja Maire Hautajärvi


Hautakylän asukkaan, Suomen kansalaisen, Herman Edvard Hautajärven 

KUULUSTELUPÖYTÄKIRJA 

Herman Edvard Hautajärvi, syntynyt Oulun läänin Hautakylässä vuonna 1901; talonpoika, puolueeseen kuulumaton, oppimaton. Kutsuttiin armeijaan sodan alussa, palveli kokkina etujoukoissa kuusi kuukautta, jonka jälkeen kotiutettiin sairauden vuoksi. Harjoitti viime aikoina maataloutta, omisti talon lisärakennuksineen, kolme hevosta, viisi lehmää, kaksi hiehoa, 10 lammasta ja kaksi sikaa. 

Joukko-osastojen sijainti Hautakylän alueella 

Kylissä ei ole suuria joukko-osastoja. Niissä sijaitsee vain pieniä saksalaisten sotilaiden ryhmiä, jotka suorittavat ilmavalvontaa. Hautakylässä on ryhmä VNOS-sotilaita, johon kuuluu seitsemän henkilöä. Myös Kallungin kylässä on samanlainen 10 hengen ryhmä sotilaita. Heitä on mahdollisesti myös muissa kylissä, mutta heistä sotavangilla ei ole tietoa. Hautakylän läpi vievällä tiellä ei ole myöskään viime aikoina tehty minkäänlaista havaintoa joukko-osastojen liikkumisesta lukuun ottamatta autokolonnia saattavia sotilaita. Kaikki sotilaat kyseisellä alueella ovat saksalaisia. 

Autokuljetukset 

Märkäjärven ja Kuusamon välinen tie on hyvässä kunnossa. Autot kulkevat tiellä 30-35 auton saattueena kukin, mutta tällaisia saattueita ei kulje päivittäin. Autosaattueita suojelevat saksalaiset sotilaat; jokaisessa saattueessa ajaa 2-3 autoa, joissa on sotilaita varustautuneina kiväärein sekä konepistoolein. Mitä rintamalle kuljetetaan tai mitä sieltä tuodaan, sitä vanki ei tiedä. Hautakylän ohitse autokolonnat kulkevat yleensä kello 6-7 aikoihin aamulla eivätkä ne pysähdy kylässä. Yksittäisiä kuorma-autoja ja henkilöautoja kylän läpi menee harvakseltaan. Tien vartta pitkin kulkee 4-johtoinen linja.( tekstistä ei saa selvää, mutta kääntäjän arvio on, että se olisi puhelinlinja?) 

Sodan vaikutukset asukkaiden talouteen ja mielialaan 

Suomen armeijaan ja puolustustyöhön on kutsuttu melkein kaikki 18-55 -vuotiaat miehet. Muutamiin kyliin, mm. Pyyniemeen ja Selkälään ei ole jäänyt yhtään miestä. Sinne on jäänyt vain naisia ja lapsia. Armeija on kärsinyt suuria ihmistappioita: jos otetaan esimerkiksi meidän kylämme, jossa on 31 asukasta, vain tämän sodan aikana heistä on tapettu 12 ihmistä. 

Satoisuus on Suomessa jyrkästi vähentynyt: maataloudessa työskentelevät vain naiset ja lapset, mikä heijastuu voimakkaasti peltojen muokkauksen laatuun sekä satoisuuteen.  

Sodan alusta saakka asukkaiden huoltoa on hoidettu ostokorttijärjestelmällä. Väestölle annettava kuukausittainen annos tuotteita on tänä päivänä niukka: 8 kg jauhoja kuukaudessa, 250 grammaa sokeria / osa vaihdettavissa sakariiniin, 1 kg jyviä ja 0,5 kg voita. 

Maatalousväestö, joka viljelee maata, ei saa korteilla tuotteita. Heidän täytyy ruokkia itsensä tuotteilla, joita saavat omasta taloudestaan. Tämän johdosta talonpojat ovat tuoneet ilmi avoimen tyytymättömyytensä ja puhuvat, että jos sota jatkuu vielä puoli vuotta, kaikki kuolevat nälkään. 

Sodan alussa Suomessa elettiin suurelta osin saksalaisten nopean voiton toivossa ja siinä ohessa myös suomalaisten. Mutta, sodan jatkuessa, taloudellisen tilanteen jyrkästi huonontuessa ja armeijan rintamalla kärsimien suurten ihmistappioiden takia asukkaiden mielipide on jakaantunut. Suurin osa metsätyömailla työskentelevistä sekä vähävaraisista talonpojista eivät usko toteutettuun propagandaan eivätkä ruoki minkäänlaista toivoa Saksan ja Suomen voitosta. Kaikkialla voi kuulla keskusteluja siitä, että Venäjä voittaa ja Saksa Suomen kera tulee kärsimään tappion. 

Pieni osa asukkaista – metsäteollisuuden harjoittajat, vauraat talonpojat ja ammattimiehet uskovat saksalaisiin ja siihen, että saksalaisten voiton avulla myös Suomella on mahdollisuus parantaa taloudellista tilannettaan. 

Saksalaiset tuntevat itsensä maassamme täysiksi isänniksi ja käyttävät myös muutamia etuoikeuksia hyväkseen. Meidän kylässämme on esimerkiksi pieni oluttupa ja sieltä saa myös pientä purtavaa. Niitä ei anneta kuitenkaan muille, kuin saksalaisille sotilaille. Suomalaisille eineksiä ei myydä. Saksalaisten kaikkeen isännöintiin asukkaat eivät ole tyytyväisiä. Avoimesti vihamielisyyttä ei toistaiseksi kuitenkaan ilmaista. Meidän kylässämme saksalaiset eivät toistaiseksi ole mitään pahaa tehneet, mutta Onkamon kylässä juopuneet saksalaiset sotilaat ja upseerit alkoivat lähennellä naisia ja kun naiset alkoivat vastustella, he vastasivat aseillaan ja tappoivat muutaman naisen sekä jopa lapsia. Suomalaiset lehdet ovat tästä vaienneet, mutta tämä tapaus tiedetään kaikkialla. 

Sotavankien leirit 

Vanki tietää, että Onkamon kylässä sijaitsee sotavankien leiri, mutta sotavankien laatua tai lukumäärää hän ei tiedä. Leirin vartioinnista vastaavat saksalaiset. Sotavangit työskentelevät tienkunnostustöissä, mutta tekevät myös muita töitä. 

Kylässämme on VNOS:n asemapaikka ja siellä on töissä kaksi sotavankia. He palvelevat henkilökuntaan kuuluvia viittä saksalaista sotilasta. Myös Kallungin kylän VNOS:n asemapaikassa on muutama venäläinen sotavanki. Siitä, miten venäläisiä sotavankeja kohdellaan, minulla ei ole tietoa, mutta suomalaiset kohtelevat venäläisiä sotavankeja hyvin. 

Kuulusteli: Tiedustelun varakomentaja p/o "Capaev" – luutnantti g.b, - Mishin. 

Oikeaksi todistan:
AJA-1 

6/10 -43 

suomennos: Seija Moilanen
Laki- ja käännösyhtiö ARTUS